ARI LEIMANIN PERHON SIDONTAOHJE: Perhokalastus -lehti huhtikuu/2016

Olen sitonut kaikkiin tämän tyylin perhoihin siiven kiepsahtamista koukun mutkaan estävän lenkin 0,50 mm:n florokarbonista siiven alle ja kaikki välisidokset sekä pää vahvistetaan pikaliimalla. Peurankarvanippujen sitomisessa on erittäin tärkeää käyttää hyvälaatuista sidontalankaa ja jokaista kimppua kiinnittäessä tulee sidontalanka pitää "pyöreänä" eli pyöräyttää kierrettä lankaan, jotta saadaan karva pyörähtämään helpommin koukunvarren ympäri ja sidoskohta jää kapeaksi. Sidontamateriaalien määrässä on muistettava - vähempi on enemmän, vähän useammin kuin kerralla paljon. Perhon siipi sidotaan Big Fly Fiberista siten, että kuitunippu, jonka tyvi on kiharaa ja muu osuus suoraa, kiinnitetään siten koukulle, että kiharaa osuutta jää kuidun tyveen n. 3-4cm matkalle. Tämä kihara tyvi antaa ryhtiä ja hahmoa siivelle ja irtonaisuus mahdollistaa hyvän liikkeen. Kun siipi on kiinnitetty ohennetaan se haluttuun mittaan pitkäkärkisillä tavallisilla sidontasaksilla tai ohennussaksilla. Tämän jälkeen lisätään kimalteet ja viimeisenä vasta siimalenkki siiven tyven alle n.2-3cm mittaisena. Etuosa / kaulus sidotaan peuran häntäkarvasta. Ensimmäinen siiven jälkeen kiinnitettävä nippu on pisin, seuraava tehdään vähän lyhyemmäksi ja viimeinen, lähimmäksi koukun silmää tuleva on kaikista lyhyin.

Hyvin monenlaisilla perhomalleilla ja väreillä saadaan kalaa ja omaa tekemistäni on aina ohjannut ajattelutapa -tekeminen ennen työkaluja. Mutta siirryttäessä marginaaliajattelun pariin, niin juuri ne värit ja mallit tekevät eron hyvän ja huonon syönnin välillä tai olosuhteiden muuttuessa. Muun muassa hauenkalastuksessa tulee sellaisia päiviä eteen, että vaikka kalaa löytyisi niin sitä ei saa ottamaan mitenkään -niitä tilanteita varten on oltava ässiä hihassa kun perinteinen menetelmä pettää. Niissä tilanteissa mieleen tulee myös, eteenkin lohenkalastajien parissa lentävä lausahdus, " haukeahan saa vaikka lenkkiavainta heittämällä". Kireitä siimoja ja antoisia hetkiä harrastuksen parissa.

ARI:

Traditionaalisessa mielessä olen sitonut perhoja reilu parikymmentä vuotta ja esiasteita jo paljon aikaisemmin. Harrastus alkoi paljon ennen Suomen ensimmäistä jääkiekon maailmanmestaruutta ja sillä tiellä ollaan edelleen. Kalastusharrastukseni  alku on noudattanut hyvin perinteistä kaavaa, saaristomaisemassa Helsingin edustalla isän kanssa onkimalla. Aikana ennen yleistä viehekorttia kesät vietettiin kummisedän vesialueilla saaristomerellä.

 Varsinainen käännekohta oli ensimmäinen virvelillä, itse heitettynä ja kelattuna saatu ahven. Kummisetäni, joka oli varsin taitava kalamies, opasti minua erään kerran miten saadaan viritettyä ottipeleihin tarvittava lisäteho huonoa syönnin varalle. Hänellä oli karhunlankaa sekä höytyväisiä punaisia höyheniä, joita hän kiersi sinisen krokodilin koukun varrelle, sidos pääteltiin solmulla ja vahvistettiin liimatipalla. Näistä hetkistä aikaa ehti kulua kuitenkin joitain vuosia ennen kuin ensimmäiset lajiin soveltuvat työkalut hankittiin.

-Aikoinaan tuli käytyä ahkerastikin sitomassa ja edustamassa messuilla sekä tapahtumissa silloisen perhoseuran sekä Keskusliiton toimesta. Ennen ei ollut juuri muita merkittäviä alan tapahtumia kuin Perho- sekä Erämessut. Pidän erittäin hyvänä tämän päivän suuntausta, jossa tapahtumissa kerääntyvät paikalle useiden kalastustapojen harrastajia sekä tietysti tapahtumakirjon määrän lisääntymisestä.